24-vuotias ammattiratsastusjousiampuja työskentelee valmentajana North Arrow -yrityksessään. Anni Jauhiainen on kaksinkertainen Suomenmestari vuosilta 2022 ja 2023, EM-hopeamitalisti vuodelta 2022, ja maailman ensimmäinen HA8 -tason saavuttanut nainen. Annin maajoukkue-edustus sekä kansainvälinen kilpailuhistoria on mittava.
– Minulla on seitsemän vuoden kokemus kansainväliseltä tasolta ja useita maajoukkue-edustuksia. Nopeasti laskettuna yli 30 kansainvälistä kilpailua 14 eri maassa.
Anni kertoo lähteneensä Ranskan kisaan avoimin ja rennoin mielin.
– Kauden tavoitteet oli jo saavutettu (HA8) ja neljän tähden kisan radoista vain yksi (T110) oli edes maailmanrankingkelpoinen. Tabla 4T olin ampunut kerran aiemmin ja IHAA:n säännöistä poikkeava, pitkä, tekninen ja paljon esteitä sisältävä Huntti kiinnosti kovasti. Tiedossa oli, että kilpakumppanien taso oli todella kova ja parasta pitäisi pystyä laittamaan, jos sijoituksista haaveilee. Ja parastahan sinne lähdettiin laittamaan, olihan tämä yksi kauden pääkisa.
Ranskan kilpailua edelsi melkoinen isojen kisojen putki: neljä viikkoa ennen SM-kisat, kaksi viikkoa ennen Ruotsin GP ja viikkoa ennen viiden päivän treenileiri Puolassa AMM Archery’n luona ja leirin oma Puola vastaan Suomi kisa.
-Vaikka väsymys kevyesti painoi Ranskaan mennessä, oli rutiini ja ammuntavire kuitenkin hyvin kohdillaan.
Gauchoux Open 4* kerää yhteen lajin tämän hetken kansainvälistä parhaimmistoa. Mitä juuri tämän kilpailun voittaminen sinulle henkilökohtaisesti merkitsee?
-Kilpailun voitto kertoo minulle ennen kaikkea siitä, että harjoituksissa on keskitytty oikeisiin asioihin. Tein viime vuonna selkeitä muutoksia ammuntaani ja varustevalintoihin ja nyt ne maksavat itsensä takaisin. Lisäksi olen nyt muutaman vuoden keskittynyt psyykkiseen harjoitteluun kouluttauduttuani psyykkiseksi valmentajaksi (TKYO) ja sen myötä saanut suoritukset aivan eri tavalla hallintaan. Ennen pisteet tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän onnesta kiinni, nykyään hallitsen itse juuri sitä mitä siellä radalla teen myös kisoissa. Se on todella palkitsevaa.
Annin lisäksi suomalaisilla meni Ranskassa todella hyvin ja jännitystä riitti viimeiseen nuolenvetoon saakka.
-Jännitys oli todella kova, kun 4* Hunt-radan pisteitä alettiin päivittämään ihaa.euseen taulu kerrallaan. Tiesin oman ratani menneen tavallista heikommin, mutta minulla oli 25 prosentin johto sennuissa kahden edellisen päivän jälkeen. Eelis Lummaa kertoi tehneensä elämänsä parhaan Hunt-radan suorituksen, mikä saattaisi nostaa hänet johtoon. Siinä sitten jännitettiin varmaan tunnin verran tauotta tulospalvelua päivitellen, että miten meidän kummankin käy. Ja niinhän siinä kävi, että molemmat voitimme omat luokkamme! Ja Suomen GP-tiimikin sai vielä hopeaa! Kyllä se vaan hyvältä tuntui, koko tiimillä oli tunnelma katossa.
Kisan kolmesta radasta Annille mieluisin oli tällä kertaa Turkish 4T Tabla.
-En muistanutkaan, että rata on näin hauska! Siinä pääsi sopivassa suhteessa haastamaan tarkkuutta, tekniikkaa ja kykyä muuttaa ammunnan tempoa. Toisena tietty Hunt, tällä kertaa omasta suorituksesta puuttui hiukan flow, mutta hyvänä päivänä olisin nauttinut haastavasta radasta varmasti vielä enemmän.
T110-radalta Anni povasi itselleen omaa ennätystään, koska aiempi tulos tältä harvoin kisattavalta radalta oli muutaman vuoden takaa.
Ammunta tuntui aika hyvältä. Tiesin radan jälkeen, että pysyin aika lailla omalla tasollani.
Turkish 4T Tablassa lähtötilanne oli lähes sama. Annin edellinen tulos oli vuoden takainen ja tällä kertaa hän ratsasti radan ensimmäistä kertaa kuuden kierroksen versiona.
-Tein kierrosten aikana kaksi virhettä missaten kahdella kierroksella ensimmäisen taulun. Raidiin peilaten oletus oli, että mitään ihmeellistä tulosta ei voi silloin odottaa. Niitä kompensoimaan minulla oli kuitenkin paljon täysosumia. Tulos yllätti täysin, enkä oikein tiennyt itsekään oliko se hyvä vai huono. Kisan loppua kohden alkoi selvetä, että kaula muihin jäisi todella pitkäksi, sillä yksikään kilpailija ei päässyt lähellekään; tulos oli nimittäin epävirallinen maailmanennätys!
Kisahevosena ollut Ubac Black oli jo osittain Annille tuttu, sillä hän oli nähnyt sen aiemmin Eeliksen ja Sokólskajan ratsuna.
-Osasin odottaa sopeutuvaa, yrittelijästä ja herkkää hevosta ja sitähän se oli! Ubac oli täydellinen kisakumppani, parempaa en olisi voinut toivoa.
Anni päätti alustavien suunnitelmiensa mukaan menestyksekkään kisakautensa Ranskaan, josta laadukkaat puitteet ja erinomainen tunnelma jäivät päällimmäisinä ajatuksiin. Myös ammattimainen organisointi ja henki kisaajien kesken oli ihanan kannustavaa.
-Fiilis on todella onnellinen ja kiitollinen. Tämä kausi on ollut itselleni aivan äärettömän tuloksekas! Tuntuu että vuosien kova treeni maksaa nyt itsensä takaisin.
Tärkeimmäksi treenikumppanikseen Anni nimeää Mari Takkon omistaman islanninhevosen nimeltään Nalle.
– Nallen kanssa voitimme viime vuoden SM-kilpailut. Issikka on ollut käytössä treeneihin kerran-pari viikossa jo kohta parin vuoden ajan. Toinen tärkeä talven treenikumppani on ollut Jenny-Jessica Lindgrénin omistama islanninhevonen nimeltä Luna.
Suurimmaksi osaksi Anni tekee perusharjoittelun yksin.
-Tällä kokemuksella oma tatsi ammuntaan alkaa olla aika tarkka. Varsinainen valmentajani on puolalainen Anna Sokólska, jonka silmän alla olen treenannut tänä vuonna kuukausittain kisakauden alettua, eli toukokuusta alkaen.
Menestys ei ole tullut ilmaiseksi ja nyt Annin onkin aika ladata akkuja ja suunnata katse tulevaisuuteen, jossa kiiluu kirkkaana haave kultaisista EM- ja MM-mitaleista.
-Ilmassa on myös vahvasti väsymystä. Tällä alalla kovin kisa- ja työkausi menevät juuri päällekkäin ja treeneistä palaudutaan töissä ja töistä treeneissä. Nyt alkaa olla takki aika tyhjä ja saakin olla, kun kausi saatiin juuri päätökseen.
Neljän tähden kilpailun kummankin luokan voitto tuli hienosti Suomeen – mitä merkitystä uskot sillä lajille maassamme kenties olevan?
-Kansainvälinen menestys tuo toivottavasti lajillemme lisää näkyvyyttä ja uskottavuutta. Lisäksi arvostus kotimaisia urheilijoita ja opettajien kohtaan toivottavasti nousee. Inspiraatiota ja laadukasta oppia ei tarvitsekaan hakea merten takaa, kun maailmanluokan osaamista löytyy lähempääkin.
Teksi Tiina Jokinen, kuva Alex Courtiol. Artikkeli julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Ratsastusjousiampujain Liiton Facebookissa 16.10.2023
