Saksan Helbigsdorfissa kilpailtiin Euroopan Grand Prixin osakilpailu Battle of little Mohorn 14.-16.6.2024. Osakilpailu oli A-ryhmän, jossa Suomi kilpailee, ensimmäinen ja B-ryhmä toinen. Kumpikin ryhmä kilpailee kaksi osakilpailua. Battle of little Mohornissa taistelu käytiin kolmella radalla; T90, R234 ja Hunt.
Ensimmäisen osakilpailun jälkeen Suomi on hienosti ryhmänsä toisella sijalla. B-ryhmän voitti tämän ryhmän toisen osakilpailun jälkeen Ranska. A-ryhmän toinen osakilpailu käydään lokakuussa Sveitsissä.
Maajoukkuesarjan lisäksi eGP:n osakilpailuissa on International Horseback Archery Alliancen alaiset yksilökilpailusarjat; juniorit, nuoret aikuiset (18-22 vuotiaat), aikuiset ja masters. Kolmihenkinen maajoukkueemme kilpaili siis tiimikilpailun lisäksi seuraavissa sarjoissa:
Eelis Lummaa, juniorit. Eelis sijoittui yhdessä ratsunsa Chief´s Smokey Blackin kanssa sarjansa toiseksi, sekä rikkoi R234-radalta kaikkien luokkien virallisen maailmanennätyksen pistein 116,91! Kilpailuviikonlopun jälkeen Eelis kuvailee tunnelmiaan seuraavasti:
– Vaikka kisa ei alkanut torniradalla aivan nappiin, sain kuitenkin korjattua tämän seuraavana päivänä raidi radalla. En meinannut uskoa maailmanennätystä todeksi, koska vaikka meni hyvin, tein radan aikana pieniä virheitä. Ennätyksen jälkeen oli kuitenkin niin hyvä fiilis, ettei minua poikkeuksellisesti haitannut miten hunt rata menisi, kunhan olisi hauskaa radalla. Ja niin olikin!
Tuulen nopeaa kilpailuratsuaan Chief´s Smokey Blackia Eelis kuvailee nopeudesta huolimatta hyvin rauhalliseksi hevoseksi.
– Huntilla se tuntui aivan eri hevoselta, ja oli helposti ratsastettavissa koko mutkikkaan radan.
Kilpailun mieleenpainuvimmaksi hetkeksi Eelis nostaa ehdottomasti ensimmäisen maailmanennätyksensä, mutta mieleen hänelle jäi myös kilpailuiden yhteisöllisyys ja etenkin yhteiset hetket muiden kilpailijoiden ja paikalla olleiden ratsastusjousiammuntavalmentajien kanssa:
– Vaikka saavutin pitkäaikaisen unelmani maailmanennätyksestä, mieleenpainuvin hetki oli se, kun ajettiin huippuvalmentaja Christoph Némethyn ja kolmen muun saksalaisnuoren kanssa mönkijällä metsän läpi kauppaan ostamaan shampoota ja karkkia.
Einari Pänkäälä, nuoret aikuiset. Einari voitti ratsullaan Cojack sarjansa kokonaiskilpailun, ja ampui T90-radalta oman henkilökohtaisen ennätyksensä 120,82. Battle of little Mohorn oli Einarin ensimmäinen kerta osana maajoukkuetta ja ensimmäinen kansainvälinen kilpailu ulkomailla.
– Oli hienoa päästä kilpailemaan ulkomaille, ja tapaamaan lajin nousevia tähtiä sekä kokeneita ammattilaisia, keskustelemaan lajin nykytilasta ja tulevaisuudesta. Olen ylpeä koko joukkueestamme. Kilpailun taso oli kova, ja oli hienoa nähdä, miten kaikki auttoivat toisiaan tavoittelemaan parastaan maasta tai taitotasosta riippumatta.
Kisaratsustaan Cojackista Einarilla on vain positiivista sanottavaa.
– Omistajallaan Cojack toimii matkaratsastuksessa, mutta on toiminut ratsastusjousiammunnassa vuodesta 2021 alkaen. Se oli luotettava ja helposti säädettävissä oleva ratsastusjousiammuntaponi. Ponin ulkonäkö saattoi hämätä, mutta melko pyöreän ponin kunto ei aivan heti loppunut. Hevoskokeiluun lähdettäessä Cojack löytyi mutaisena ja hyvin syöneenä, mutta ratsastuksen jälkeen ei ollut puhettakaan, että olisin vaihtanut enää hevosta.
Eeliksen tavoin Einari nostaa mieleenpainuvimmiksi hetkiksi niin Eeliksen maailmanennätysradan kuin muiden kilpailijoiden kannustamisen.
– Esimerkiksi ensimmäisen päivän tornilla nokittaessa vedin vahingossa kaksi nuolta kerralla nuoliviinistä, ja ammuin niistä ensimmäisen samalla, kun pidin toista nuolta vetokädessäni. Saman kierroksen lopussa osuin vielä radan loppuviivalta keskelle taulua. Suorituksen jälkeen Eelis kertoi IHAA:n puheenjohtajan Alan Le Gallin nousseen paikaltaan ja ryhtyneen taputtamaan ratani aikana.
Jenni Tommila, aikuiset. Yhdessä ratsunsa Petron kanssa Jenni sijoittui sarjansa 19 kilpailijan joukossa seitsemänneksi. Todella kovatasoisessa kilpailussa kyseinen sijoitus jätti Jennille hyvät ja motivoituneet fiilikset, ja hän odottaa seuraavia kilpailuja innolla.
– Sain todella arvokasta kilpailukokemusta aivan uudesta paikasta, ei niin tutulla porukalla. Kansainvälinen RJA-perhe on jotain aivan ainutlaatuista ja ilmapiiri on aina niin kannustava. Oli myös mielettömän hienoa olla paikan päällä kannustamassa ja todistamassa Eeliksen ja Einarin huippusuorituksia.
Kuten Eelis ja Einari, myös Jenni nostaa vahvasti esille yhteisöllisyyttä ja muiden tukemista.
– Torniradan jälkeen legendaarinen puolalaisvalmentaja Wojtek Osiecki tuli kehumaan ja kyselemään minun tekniikasta ja nuoliviinistä. Ylpeänä sain kertoa valmentajani Anna Minkkisen tekemästä työstä ja hänen yrityksensä Elrohir Oy:n valmistamasta nuoliviinistä.
Jenni ratsasti kilpailuissa huculponilla nimeltä Petro. Tuttavallisemmin Huci oli Jennin käymien keskusteluiden mukaan monen paikallisen suosikki ja luottoratsu.
– Hucin ikä jäi hieman epäselväksi, mutta harmaantuneet kulmakarvat kertoivat elämänkokemusta jo kertyneen. Se näkyi myös liikkeessä, sillä Petro vaati perusteellisen alkulämmittelyn ja hieman kannustusta vauhtiin. Vauhtiin päästessään liike oli mukavan sujuvaa, Petro selkeästi tiesi joka radalla mitä piti tehdä.
